Älypuhelinten ja tablettien tehot paranevat päivä päivältä ja pelinkehittäjät alkavat käyttää toden teolla aikaa mobiilipelien kehittämiseen. Osa käyttää myös aikaa vanhojen suosikkien siirtämiseen näille uusille alustoille. Konsoleilla ja tietokoneilla pelejä tietysti ohjataan ohjaimilla tai näppiksellä. Kosketusnäyttölaitteissa ei tällaisia hienouksia ole ja ohjaaminen täytyy sovittaa kosketusohjaukseen. Joskus pelinkehittäjät luovat näytölle virtuaalisia painikkeita ohjainten korvaamiseksi. Ei aivan ongelmaton ratkaisu, eikä varsinkaan käyttäjäystävällinen. Parhaissa mobiilipeleissä on otettu tosiasiana, että kosketusnäytöt eivät ole samanlaisia kuin ohjaimet tai näppäimistöt. Näissä peleissä näyttöä hyödynnetään aivan eri tavoin kuin ohjaimia apinoivissa väkerryksissä.

Photo by Pixabay, CC0 License)

Kosketusnäytöissä käytettäviä eleitä on paljon ja monenlaisia. Pääsääntöisesti on napautuksia, raahaamista, yhdellä tai kahdella sormella painamista ja kaikkea siltä väliltä. Sormea voi vetää ruudulla tasaisesti kosketuksen pysyessä tasaisena. Pyyhkäisyssä sormen kosketus vähenee eleen loppua kohden. Zoomaus-toimintoa käytetään ruudulla kahdella sormella joko nipistämällä tai laajentamalla. Painaminen muistuttaa näppäimen painamista. Painamiseen voi yhdistää myös napautuksen, jolloin yksi sormi painaa näyttöä ja toinen napauttaa saman aikaisesti. Näytöllä näkyvää kuvaa voi kieputtaa pyörittämällä kahdella sormella. Ja niin edelleen, yhdistelmiä on tuhansittain ja osa on varmasti vielä keksimättä.

Vaikka kosketuslaitteiden eleohjausta ylistetään ja useimmat rakastavat sitä, myös toisen näkökulman omaavia löytyy. Jopa suunnittelijoiden keskuudesta löytyy niitä, joiden mielestä eleohjaus on askel taaksepäin laitteiden käytettävyydessä. Valitettavasti osittainen syy tähän vastustukseen lienee huonosti toteutetut eleohjausjärjestelmät. Eleiden lisääminen kosketusnäyttölaitteisiin on tehty aikanaan kiireellä ja useimmat tietävät, mitä kiireessä syntyy. Toisaalta on myös pyritty ottamaan käyttöön kaiken tyyppisissä sovelluksissa ja peleissä samanlaiset eleet. Käytetään siis täysin sopimattomia eleitä vain, koska on tapana laittaa samat ohjauseleet. Toinen tärkeä asia on kosketuseleiden ‘näkymättömyys’. Jokaisen pelinkehittäjän on vain luotettava käyttäjän kokemukseen eleiden käyttämisessä. Kosketuseleisiin ei myöskään ole mitään yleistä ohjeistusta ja monien kehittäjien keksinnöt luovat eräänlaisen villin lännen eleiden maailmaan.

Pelien maailmassa eleiden yksinkertaisuuteen ja käytettävyyteen panostavat tuntuvat pärjäävän parhaiten. Erilaisia pelejä on vaikka millä mitalla. On pulmapelejä, kuten Candy Crush, toimintapelejä, kuten Galaxy Invaders, ajopelejä kuten koukuttava Hill Climb Racing ja oma kategoriansa on kasinopelit. Monet kasinosivustot ovat halunneet lisätä tarjontaansa ja tuoneet markkinoille mobiililaitteilla, kuten iPodilla, pelattavat kasinopelit. Useimmissa listoilla hyvin pärjäävissä peleissä on kaksi tai kolme elettä, joilla peliä ohjataan.

Photo by Garrett Morrow, Pexels License)

Seuraavassa on muutama esimerkki pelistä, joissa eleohjaus on erinomaisesti toteutettu. Kannattaa tutustua, vaikka genre ei olisikaan aivan oma. Monet tuntevat Monument Valleyn, joka on eräänlainen pulmapeli. Pelin ympäristö on optinen illuusio ja pelaajan tehtävänä on muuttaa maisemaa niin, että sieltä löytyy keino päästä pois. Ruutua voi pyyhkäistä, siltaa kääntää ja kiertää tai alustaa nostaa. Tällaisen pelin onnistumisen eleohjauksessa ymmärtää helposti. Sen sijaan se nero, joka on keksinyt Leo’s Fortune -pelin eleohjauksen, on aivan omaa luokkaansa. Peli on sivuttain liikkuva tasohyppely, ja tunnetusti erittäin hankala kosketusnäytölle. Monissa tasohyppelyissä hyppyjen ajoittaminen on vaikeaa kosketusnäytöllä ja vaikeimmat loppupään tasot saattavat tuntua täysin mahdottomilta ilman bluetooth-peliohjainta. Leo’s Fortune -pelin kehittäjät ovat luoneet kokemuksen, jossa näppäinten puuttuminen ei enää tunnu puutteelta. Pelissä liikutaan koskettamalla ruutua sormella ja siirtämällä sitä aavistuksen oikealle tai vasemmalle. Hypätäkseen pelaaja pyyhkäisee ruudun oikeassa reunassa ylös. Hahmo leijailee ilmassa kevyesti liikkuessaan eteenpäin.

Photo by Tan Danh, Pexels License)

Monet roolipelit ovat löytäneet tiensä mobiililaitteisiin. Ja erityisen monet pelitalot ovat halunneet siirtää vanhat klassikkonsa myös kosketusnäytöllä pelattavaksi. Monet näistä peleistä kuitenkin tuntuvat hiukan puutteellisilta kosketusnäytöllä pelatessa. Ne eivät välttämättä ole huonoja mobiilipelejä, mutta eivät kuitenkaan aivan istu eleohjaukseen. Reaperia pelatessa ei tarvitse kantaa huolta moisesta. Pelissä on monta erilaista hyökkäystä, mutta kaikille löytyy järkevä ohjausele. Ja kosketusnäyttö saattaa jopa helpottaa näiden eri hyökkäysten pelaamista. Horn puolestaan on kolmannen persoonan toimintapeli, mutta sitä ei pelata lainkaan kuin konsoleilla pelattavia verrokkejaan. Peliä ohjataan täysin eleillä. Ohjaus hyödyntää napautuksia ja pyyhkäisyjä. Eteenpäin liikutaan napauttelemalla ruutua ja hirviöitä tapetaan pyyhkäisemällä näyttöä oikeaan suuntaan. Pelissä on myös paljon juoksemista, hyppimistä, kiipeämistä ja rotkojen yli heilauttamista. Jokaiselle toiminnolle on oma järkevältä tuntuva ohjauseleensä. Horn on ollut olemassa jo pitempään eli se on tehty aikana, jolloin kosketuseleet eivät vielä olleet kaiken kansan takaraivossa. Sitä tehtäessä on siis käytetty riittävästi aikaa eleiden intuitiivisuuden pohtimiseen.

Pelin ohjaaminen kosketusnäytöllä on oma taiteenlajinsa niin pelaajalle kuin pelin suunnittelijalle. Suunnittelijan kannattaa pitää mielessä mobiililaitteiden määrän päätä huimaava lisääntyminen. Se tarkoittaa, että mobiilipelien kehittäminen on tulevaisuudessa aina vain tärkeämpää ja suurempi osa pelialaa. Kilpailussa ei pärjää, jos pelin ohjaus ei ole kunnossa. On turha haaveilla käytännöllisyyteen tottuneiden ihmisten omaksuvan monimutkaisia ohjauseleitä. Keep it simple, on hyvä neuvo tässäkin.

Share.

About Author

Mikään meri ei ole liian iso seilattavaksi.

%d bloggaajaa tykkää tästä: